Messissä!

Kun selässä lukee Messi, on helpompi päästä messiin. Hoksasin tämän aika pian. Aina kun hupparini alta paljastuu Messin pelipaita voin olla varma, että kohta on joku taputtamassa selkään tai sitten käännyttämässä Real Madridin faniksi. Pelipaita päällä on helpompi päästä jutun juurelle.

Minusta tuntuu, että olen nyt tehnyt läpimurtoni Malagassa tällä viikolla. Tämä viikko on ollut täysin huumaava lukuunottamatta yhtä naperoa, joka kävi keventämässä lompakkoani futiskentällä. Ei se oikestaan paljon keventynyt, sillä suurin osa rahoista oli seteleitä. Mutta olipa hänelle kelvannut jopa näkymättömän pienet yhden ja kahden sentin kolikotkin. Siistiä työtä! Otinpa opiksi. Olen joka kerta miettinyt mihin jätän rahani ja reppuni futiskentällä, mutta olen jättänyt ne aina maalin taakse kuten paikallisetkin tekevät. Olen ollut hieman aralla mielellä tämän säilytyspaikan suhteen ja nyt tiedän, että ei kannata rahaa hirveästi kuskata mukana. Olipa hän tutkinut kaikki korttinikin, koska ne olivat niin sekaisin rahapussissani. Onneksi olen säilyttänyt luottokorttia "jossain muualla" (en voi teille paljastaa luottokorttini sijaintia), eikä varas saanut sitä käsiinsä.

Niin. Tällä viikolla olen päässyt messiin. Olen kyllä tehnyt sen eteen raakasti töitä koko sen kolme viikkoa, mitä nyt vasta olen täällä ollut. Olen kävellyt ja juossut kymmeniä kilometrejä, tutkinut Malagan futiskenttiä GoogleMapsin satelliitilla, kysynyt joka toiselta vastaantulevalta ihmiseltä, että mitä hän harrastaa, ostanut tunturipolkupyörän, pyöräillyt viikon aikana satoja kilometrjeä, kiivennyt vuoren päälle kiikaroimaan, josko joku pelaisi biitsiä Torremolinoksessa,  tutkinut facebookin Erasmus-sivustoja ja kaikkia mahdollisia harrastesivustoja, yrittänyt puhua espanjaa, ollut ymmärtämättä espanjaa, kehunut biitsitaitojani Club Volley Malagan sivustolla ja käynyt try-outilla siellä etc. Mutta mikä tärkeintä, nyt voin jo ylpeänä kantaa Messin pelipaitaa. En futistaitojeni takia, vaan sen vuoksi, että tällä viikolla olen kokenut olevani messissä. 

Todella arvokkaaksi taustatueksi olen saanut Fuengirolan suomalaiset. Mahtavia aktiivisia ihmisiä! Nauttivat luonnosta ja elämästä! Ja pyytävät aina messiin. Tässä pari otosta lauantaiselta retkeltä Nerjan kylään. Kuvat eivät jälleen kerran anna arvoa todellisuudelle, mutta siinäpä teille hyvä syy tulla katsomaan, mitä täällä oikeasti on! 

Tapaksella

Tällä viikolla on ollut lämmintä koko viikon jotain 20-25 asteen välillä. Jostain mittarista olin lukevinani jopa 27 astetta. Niinpä olen haaveillut koko viikon biitsipeleistä. Vihdoinkin sain puhelimella kiinni Volley Club Malagan aktiivin ja sovimme try-outista. Hän kysyi, millä tasolla pelaan ja sanoin pelaavani todella hyvin. Oli mulla kieltämättä pikkuisen paineita kentällä lähtiessä. Heitin pyörän junaan ja junailin itseni Torremolinokseen noin 20 km päähän Malagasta. Rannalla tuuli oli mieletön ja olin aika varma, että tuskin kukaan muu kuin minä lähtee pelaamaan biitsiä tällaisella kelillä. Olin kuitenkin väärässä. Löysin Torremolinoksen 9 km pitkältä biitsiltä iloisen joukon malaginjoja, jotka olivat pystyttämässä verkkoa. Joku ystävällinen mies huikkasi tuttavallisesti " Ai, Elias! Hola, que tal?! Tunsin oloni heti todella kotoisaksi. Makia pelata oikeiden malaginjojen kanssa, jotka eivät  ole turmeltuneet millään  rallienglannilla. Valmentaja toki osasi englantia ja tulkkasi tarpeen vaatiessa. Eipä siinä juuri kommunikointiongelmia ollut, kun heitettiin pallo kentälle.  Otettiin vähän lämpöä, treenailtiin kosketuksia ja pelattiin muutama tunti. Taso ei ollu parasta mahdollista, mutta oli siisti ´pelata ja tuntea kesää. Onnistuin try-outissani siinä määrin, että valmentaja pyysi minut mukaan kovempien jätkien peleihin. Ensi sunnuntaina jatketaan! Sitä ennen voin pelata kuitenkin opiskelijoiden kanssa, sillä olen tutustunut kahteen hyvätasoiseen opiskelijapelaajaan. Opiskelijapelien heikkous tosin saattaa olla siinä, että kentälle tulee ylimääräisinä innokkaita biitsinpelaajia hyvällä partiparti-asenteella eli suomeksi "todellakin harrastan biitsiä kavereideni kanssa aina kesäisin." Joopa joo. Onneksi mulla on jo sen verran hyvä pelisilmä biitsin suhteen, että tunnistan rehellisen pelaajan.

Treenaamassa Club Volley Malagan kanssa. He ovat aitoja malaginjoja eli todella mukavia. Yksi ruotsalainen maansa väreissä kuvassa oikealla. Hän haluaa opettaa minulle ruotsia, koska taitoni olivat hieman ruosteessa.

Tämä pieni sievä tyttö tuli luokseni lausuen täydellisellä englannilla: "Tämä on sinulle!" Otin lahjan vastaan ja totesin sen täydellisen kauniiksi simpukankuoreksi. Tyttö oli sen näköinen, että halusi vielä kuvaan. Hän ilmiselvästi nautti olostaan kuvattavana! 

Ai niin, minähän olen opiskelemassa täällä. Joo, tosiaan kävin perjantaina ensimmäistä päivää koulussa ja voin yhden havainnon kertoa sieltä. Sali oli täynnä espanjantaidottomia Erasmus-opiskelijoita valmiina elintärkeään infotilaisuuteen, jossa kerrottaisiin kaikki tärkeä informaatio liittyen opiskeluihin. Kuten arvasin, info oli luonnollisesti espanjan kielellä. Porukka oli vähän hapoilla siitä, mutta minua kyllä lähinnä huvitti. Ei juuri kukaan osannut espanjaa, niin silti koko tilaisuus oli espanjaksi. Todettakoon vielä, että tämä opettaja oli Malagan yliopiston vaihto-vastaava. Ja Malagan yliopistohan on tunnetusti yksi Euroopan suurimmista vaihto-kohteista, ellei jopa suurin. Onneksi opettaja puhui korostetun hitaasti ja selvästi joten sain kolme tuntia ilmaista espanjan opetusta. Jopa ymmärsin sen verran, että tiedän ainakin vähän, mitä seuraavaksi pitää tehdä.  Huomenna aloitan espanjan kielikurssin ja odotan todella oppivani siellä jotain. Minulla on koko helmikuun ajan jokainen arkipäivä neljä tuntia espanjan opetusta. Voisi kuvitella, että jotain opin. Jos en opi, niin olen todella huolissani kielipääni suhteen. Vamos!