Vamos a Malaga: Valmistautumista laskeutumiseen!

Taisin viimeksi kirjoittaa kolmisen viikkoa sitten. Oli vielä huhtikuu. Mutta on ollut niin hyviä kelejä, että en ole voinut olla sisällä. Ja aurinko on paistanut niin kirkkaasti, että en ole voinut käyttää tietokonetta ulkona.

Se oli viime keskiviikkona. Olin huipentamassa 10 päivän biitsinpeluuputkea kevään kovimpiin peleihin. Aurinko oli hellinyt ajoittain niin kivasti, että minun oli täytynyt nostaa jakkara elohopeamittarin eteen, jotta pystyin lukemaan tarkan lukeman. Mutta niin, tuolloin keskiviikkona oli tarkoitus järjestää kevään kovimmat biitsipelit. Keli ei kuitenkaan antanut siunaustaan. Elohopea oli laskenut niin alas, että pystyin lukemaan sen jopa korposta. Varsinkin kun lämpömittari oli vielä vaakatasossa kovan tuulen vuoksi. Mutta päätimme mennä pelaamaan.

Menin paikalle Torremolinokseen saksalaisen lentopalloilijaystäväni kanssa. Paikanpäällä verkkoa oli pystyttämässä espanjalainen biitsiaktiivi, Ignacio, joka oli pyytänyt pari ystäväänsä pelaamaan. En tuntenut heitä. Hola, Elias de Finlandia. Hola, Migel (en muista nimeä oikein) de Cuba. Encantado. Espanjalainen Ignacio kertoi minulle enemmän Migelistä. Kaveri kuulemma pelaa bastante mejor kuin minun saksalainen lentopalloilijaystävä, Max! Olin vähän hämmästynyt, että mikähän mies se sitten voisi olla. Mielestäni Max pelaa jo todella hyvin. Ignacio kertoi enemmän: " Tämä kuubalainen on oikea kone pelaamaan. Uskomaton puolustamaan ja tykittää lyhyeksi mieheksi aika tulisesti!" Lopuksi hän totesi, että niin, kaverihan on pelannut olympialaisissa biitsiä. Ei nyt aivan Lontoossa varmaan, mutta ehkä jopa Pekingissä. Nuori kaveri. Toinenkin kaveri oli Kuubasta, mutta hänellä oli lentopalloilutausta. Ihan pelimieheltä vaikutti, vaikka ei enää ihan urheilijan täydellisessä formussa ollutkaan.

Olipahan kiva pelata, vaikka keli ei ollut paras mahdollinen. Onneksi tuuli hankaloitti lyöntipeliä sen verran, että säilyin ehjänä kentältä. No ei sentään, onnekseni he olivat parhaat päivänsä nähneet. Hyvin pelasivat, vaikka varmaan huippuvuodet olivat muutaman vuoden takana. Oli ilo seurata kuubalaisen puolustamista, en ole kyllä lähellekään vastaavaa nähnyt koskaan livenä. Olin hämmästynyt, kuinka nopeasti ihminen voi oikeasti hiekalla liikkua. Hyökkäyspelissä heidän paras vire oli jo (onneksi) kadonnut, eikä pallo tullut mitenkään kohtuuttoman lujaa. Oltiin espanjalaisen Ignacion kanssa ehkä hieman altavastaajia, mutta todella tiukkoja pelejä saatiin. Tulevana keskiviikkona otamme uudestaan, toivottavasti mukavat kuubalaiset pääsevät tulemaan.

Aurinkorannikolla on alkanut kesäsesonki. Luulin viime perjantaina olevani Helsingissä junassa, kun ympärilläni vilisi niin paljon tuttuja. Juna oli täynnä suomalaisia. Hyppäsin junaan lentoasemalla ja heti aluksi opetin jotain suomalaisia turisteja käyttämään lipunmyyntikonetta. Pienen utelun jälkee varmistuin siitä, että meillä on Fuengirolassa yhteisiä ystäviä. Häihin olivat kuulemma menossa. Samassa vaunussa oli pari suomalaista perhettä pienten lasten kanssa. Plaza Mayorin kohdalla samaan vaunuun hyppäsivät pari tuttua Helsingistä ja Jyväskylästä. Olipahan kotoista.

Eikä ne tutut siihen jääneet. Eräs päivä tulin pyörällä futiksesta niin eivätköhän kaksi ystävääni olleet Malagan katedraalin edessä odottamassa. Olivat kuulemma tulleet Fuengirolaan töihin. Espanjaan kesätöihin?? Totta se on. Siellä he asuvat Fuengirolassa, melkein kuin naapurissa. Aivan kuten Oulussa syksyllä. Vaihtoaika on ilmeisesti lopuillaan.

Viimeinen kuukausi pyörhätää piakkoin. Ennen kotiinpaluuta odotan vielä yhtä ystävääni, joka saapuu luokseni viimeiseksi kahdeksi viikoksi. Eli vajaa kolme viikkoa viikkoa, jonka jälkeen enää kaksi viikkoa ja vähän yli niin... Jeee! Mutta sitä ennen vielä kuukausi täällä: superjeeee!! Onpahan ainakin kevyt laskeutuminen Suomeen!

Muutamia kuvia!