Sadetta odotellessa!

Minulle iski ikävä! En ole tottunut tällaiseen elämään. Huomasin yhtäkkiä, että ympäröivässäni maailmassa on tapahtunut muutos. Totaalinen muutos! Ympärilläni ei olekaan yhtäkkiä kotoista. Sellaista niin kuin Oulussa, kun pideltiin Larin ja Penan kanssa sadetta Valtatiellä. Syötiin Larin tai Penan, harvemmin minun valmistamaa erittäin maukasta safkaa. Keitettiin kahvit siihen päälle ja kahvipullaakin oli aina tarjolla. Eikä mitään cafe con lecheä vaan Juhla Mokkaa täkärillä! Pieni rötväystauko siihen päälle. Ja Pena tietenkin osaavana valitsi musiikin. Pimeän tullen sytytettiin muutama kynttilä. Tä? Tämä nyt  vähän karkas. Mutta tarkoituksena oli sanoa, että ikävöin sadetta. En nimittäin ole nähnyt sadetta sitten tammikuun alun. Enkä edes yhtään vesipisaraa. Eiku olen.. kukkakauppias ruiskutti vettä päälleni ajaessani pyörällä liian kovaa liian läheltä.

Näköjään kirjoittelen tänne aina sunnuntaisin. Sunnuntai on sellainen pyhäpäivä, jolloin tulee levättyä. Aika usein olen myös paastonnut sunnuntait. Mutta en ole paastonnut sen vuoksi, että olisin vaihtanut uskontoa. Olen joutunut paastoamaan sen vuoksi, että yksinkertaisesti kaupat eivät ole auki sunnuntaisin. Enkä koskaan opi sitä. Lauantait olen aina jossain vuorilla tai vaeltamassa ja kun palaan illalla, totean olevani nälkäinen. Ehkä löydän jonkun kovettuneen patonginpalasen, jonka kuitenkin säästän evääksi sunnuntaiaamun biitsipeleihin. Ei ole mukava pelata biitsiä nälkäisenä ja ilman eväitä. Ja kun palaan biitsiltä, joudun syömään ravintolassa, koska kämpilläni ei ole yhtään mitään. Olen löytänyt yhden mukavan ja edullisen ravintolan, josta on tullut kantapaikkani. Lähes joka sunnuntai ystävällinen tarjoilija kantaa pöytääni riisiä, kebabia ja salaattia. Samalla saan ihmetellä espanjalaista sunnuntairuokailua. Espanjalaiset perheet kokoontuvat sunnuntaisin yhdessä syömään. Jokainen perheenjäsen on mukana vauvasta vaariin. 

Olen ollut  nyt puolitoista viikkoa iltavuorossa kielikurssilla. Jokainen arkipäivä opiskelen espanjaa 15.30 - 19.30. Aika on todella huono. Ennen sitä ei ehdi tehdä hirveästi mitään ja pimeä laskeutuu juuri tuntien loppuessa. Kurssi on ihan hyvä, vaikka ehkä se on pikkuisen liian helppo minulle. Meinasin aluksi vaihtaa, koska olen ehkä liian hyvä kyseiselle tasolle. Mutta toisaalta ajattelin, että ylemmillä tasoilla opiskellaan aika paljon kielioppia, eikä se palvele mun oppimista niin hyvin. Tämä taso on ollu todella toiminnallinen ja opin joka kerta jotain uutta. Tärkeintä on ehkä se, että kuulen neljä tuntia espanjaa joka päivä. Ymmärtämiseni on jo parantunut jonkun verran, mutta puhuminen on yhä vaikeaa. Olen kuitenkin vaihtanut kämpillä englannin espanjaksi ja se ehkä auttaa kaikkein eniten. 

Huomenna lähden myös kouluun. Lukukausi 2013 alkaa täällä vasta huomenna. Olen saanut parsittua lukujärjestyksen kasaan ja nyt lähden katsomaan, mitä ne seniorit ja senioritat minusta tuumivat. Tuntuu varmaan aika hassulta olla tunneilla, kun ei paljon ymmärrä. Mutta sitä kai se vaihto-opiskelu on. Haluan kuitenkin mennä tunneille, koska siellä opin varmasti paljon kieltä ja näen täkäläisen opetustyylin. Keskimäärin vaihtarit eivät täällä juuri opiskele, mutta haluan kokeilla. Olisi siisti saada muutama opintopiste espanjan kielellä.

Täällä arvostetaan aika korkealle suomalaista koulutusjärjestelmää. Menin joku aamu yliopiston urheilukeskukseen hakemaan sporttikorttia. Vilautin passia virkailijalle ja tämä esitti lisäkysymyksen, että mitä opiskelen. Kerroin olevani luokanopettajaopiskelija. Tämän kuultuaan virkailija aloitti uskomattoman shown virastossa. Ensiksi hän esitteli minut kaikille, että tämä täällä on suomalainen luokanopettajaopiskelija. Virkailija vaihtoi pian kielen englanniksi ja pommitti minua kysymyksillä. Heitä kiinnosti, miksi Suomessa tulee aina niin hyviä tuloksia PISA:ssa? Minkä verran opiskelu maksaa Suomessa? He eivät olleet uskoa korviaa kun kerroin, että saan joka kuukausi hieman alle 500 € valtiolta rahaa. Siis Suomessa ei tarvi maksaa opiskelusta,  vaan opiskelijalle maksetaan. Espanjan systeemissä opiskelija joutuu maksamaan tiedekunnasta riippuen 1000-1500 € lukuvuodessa. Myöhempinä opiskeluvuosina summa pienenee riippuen opintomenestyksestä. Italiassa on aivan sama systeemi. Siellä opiskelijat joutuvat myös maksamaan opiskelusta suunnilleen saman verran kuin Espanjassa. Olkaamme kiitollisia Suomessa. Totesin, että ylipäätään Suomen yhteiskunnan suhteellisen korkea elintaso johtuu tasa-arvosta. Jokaisella ihmisellä on velvollisuus käydä koulua ja oikeus ilmaiseen opiskeluun. Ilmainen opiskelu on todella merkittävä yhteiskuntaa eheyttävä tekijä. 

Virkailijoiden innostus suomalaista koulutusjärjestelmää kohtaan oli noussut espanjalaisesta dokumentista, jota oli kuvattu Malagan yliopistolla. Dokumentissa vertaillaan suomalaista ja espanjalaista koulutusjärjestelmää toisiinsa. Haluaisin kyllä nähdä tämän dokumentin, kunhan se julkaistaan.  Haluan myös vierailla espanjalaisessa koulussa, jos se vain on mahdollista. En tiedä, kuinka privaatteja laitoksia nämä koulut ovat.

Vale. Se politiikasta. Eilen oli Cadizin karnevaalit, joita ihan oikein boikotoin. Lähes kaikki muut opiskelijat olivat Cadizissa, mutta minä painelin lauantaina aamusta Mijaksen vuoristoon yksinäni. Mijas sijaitsee Malagan länsipuolelle. Junailin itseni Fuengirolaan ja nousin vuoristoon bussilla. Ohitin turistien suosiman Mijaksen vuoristokylän suosiolla ja kapusin vuoren huipulle vieville poluille. Vuori ei edes ole mikään korkea, mutta koska lähtöpiste on meren tasolla, vuoren huipulle pitää nousta yli 1000 korkeuserometriä. Ajattelin aluksi katsellessani vuorta, että tuonnehan kipaisee nopeasti. Katsoin jopa reitin vuoren huipulle ohimennen jostain opastaulusta. Totesin, että onpa helppo ja otin heti kättelyssä pisimmän reitin. Opastaulussa ei ollut mittakaavaa, mutta ajattelin ehtiväni huipulle muutamassa tunnissa. Olin kuitenkin väärässä. Olin kävellyt reilut kaksi tuntia ja totesin, että huipulle on vielä matkaa. Olin ajatellu meneväni seuroihin illaksi Fuengirolaan, joten jouduin palaamaan takaisin saavuttamatta huippua. 

Tuonnehan kipaisee parissa tunnisssa!

Hävetti hieman! Onpas siinä vaeltaja. Mutta maisemat olivat ihan mielettömät, vaikka en huipulle päässytkään. Polku kierteli pitkin todella jyrkkää vuorenrinnettä, välillä sain ihastella kallioseinämiä, rotkoja ja löysin ajoittain jopa vehreää kasvustoa, joka on todella harvinaista täällä kitukasvuisessa Espanjassa Niin ja totta kai alapuolella siinsi koko ajan Välimeri. Huikea päivä oli joka tapauksessa. Oli mukava käppäillä yksin ja sai miettiä asioita rauhassa. Uskoakseni perspektiivi oli ainakin tarpeeksi laaja asioiden tutkiskeluun. Se, mitä mietin vuoren rinteillä on tiivistetysti tässä. Se kuitenkin kiinnostaa kaikkia blogini lukijoita. Vale! "Tulin Malagaan, on ollut kivaa, alkuhuuma on ohi, välillä on ikävä ihmisiä Suomessa, mutta  järkevintä on nauttia tästä ainutlaatuisesta kokemuksesta, kun kerran tänne asti on päästy. Asia kunnossa!"

Kieltämättä olen tällä viikolla hieman miettinyt, että missä olen, mitä teen ja mitä järkeä tässä on. Mitä ihmettä tutustun täällä uusiin ihmisiin, kun minulla on Suomessa kaikki rakkaat ihmiset. En löydä parempia ihmisiä varmasti mistään.  Ja vieraalla kielellä. Mitä järkeä on olla sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät edes puhu samaa kieltä? Mitä voin hyötyä olemisestani täällä? Aallonpohjaa kesti muutaman päivän ajan, kun en käytännössä tehnyt muuta kuin käynyt koulua. Viikonloppu sytytti minut aivan uusiin liekkeihin. Nyt tuntuu taas todella hyvältä. 

Eilen illalla kävin Mijaksen retken jälkeen suomalaisen erittäin mukavan perheen luona kyläilemässä ja pesulla. Söin lohikeittoa ja ruisleipää! Ensimmästä kertaa ruisleipää sitten Suomesta lähtemisen. Maistui. Oli kyllä todella kotoista vierailla. Ihan kuin olisi palannut pariksi tunniksi kotiin! 

 Tässä muutamia otoksia reissulta. Älkää takertuko valokuvauksellisuuteen, nämä on tunnelmia!

Reissuparta kasvaa hyvää vauhtia. Olen myös vaihtanut pipon hattuun sitten viime näkemän!

Perjantai illan tapas kämppisten kanssa. Tapas on espanjalainen iltapala!

Sunnuntai-illoista on tullut todellisia rötväyshetkiä. Biitsin jälkeen syön (jos on ruokaa), käyn pesulla ja
kääriydyn peiton alle. Laitan netistä seurat kuulumaan ja nukahdan. Sitten kuuntelen musiikkia ja haikailen Suomeen. Illalla kirjoitan vielä blogia ja pienen värittelyn jälkeen uskon itsekin, että täällä on ihan supersiistiä. Niin kyllä onkin! Ihan oikasti! Hasta luego!