Erään aikakauden päätös!

Hola!

Niin. Tämä taitaa olla toistaiseksi viimeinen päivitykseni. Tämä on erään aikakauden päätös. Viimeiset viikot ovat olleet niin elämäntäyteisiä, että en ole ehtinyt edes kirjoittaa tapahtumia muistiin. En edes yritä tiivistää, mitä on tapahtnut. Kirjoitan jotain, ehkä hieman haikaillen.

Siitä on yli 5 kuukautta, kun talsin Alameda Principalia  kohti keskustaa ja yritin saada kaikki kamani säilöön. Eilen talsin jälleen kaunista Alameda Principalia, kädet täynnä tavaraa ja vastakkaiseen suuntaan. Tammikuussa tulin yksin. Eilen sain jakaa kuormani ystävän kanssa. Siinäpä oli tarinan juoni. 

Viimeisillä viikoilla katsoin hölmistyneenä kämppätovereitani, jotka opiskelivat ympäri päivän. Jätin huoneen oven auki ja olin opiskelevinani. Ympäristön paineesta. Viimeksi olin selaillut samoja kalvoja helmikuussa. Silloin itsevarmasti työnsin paperit syrjään. Eihän näistä ymmärrä hölkäsen pöläystä. Ravistelin paperit pölystä. Luin ekan sivun, toisen, kolmannen.. tämähän on siistiä. Tein ruokaa ja syötiin kämppisten kanssa terassilla. Katsoin taivaalle ja haistelin ilmaa. Tuoksahtaa biitsiltä. Kesä oli tullut Malagaan. Työnsin paperit odottamaan sateita.

Meni päivä, viikonloppu, pian koko viikko. Huomenna olisi ensimäinen tentti. Oho! Onpa ollut hyviä pelejä.

Viimeinen viikko:  kolme tenttiä, Sampo kylässä, jäähyväisiä kolmella rintamalla, kesäisiä kelejä. Maistuu kovin elämältä.

Oli keskiviikko. Kämppätoverini halusivat järjestää minulle illallisen. Teimme kaikki jotain. Italiailainen kokkasi pastaa, ranskalainen mutakakkua, jenkki coocies-keksejä, perulainen kertoi hyviä juttuja ja me, minä ja Sampo tarjosimme lämpimiä ruisleipiä ja Fazerin sinistä. Jopa italialainen suli lämppärille ja suklaalle siinä määrin, että tuomitsi Berlusconin arviot suomalaisesta ruuasta erheellisiksi.

Halusin lähteä Malagasta omalla tyylilläni. Kutsuin joukon ystäviäni pelaamaan ja syömään rannalle. Iloiseksi yllätyksekseni noin 20 iloista ystävää saapuivat kanssani rannalle. Keli helli. Nautimme. Jälkeenpäin hoksasin, että tapahtuma oli alkoholiton. 

Olen huomannut, että lähdön hetkellä ihmiset herkistyvät. Viimeisinä viikkoina ja viimeisinä päivinä ja viimeisinä tunteina tutustuin ihmisiin enemmän kuin ensimmäisten 5 kuukauden aikana. Illat venyivät kämpillä pitkiksi. Tuntui oudolta hyvästellä ihmisiä, keitä ei ehkä enää koskaan näe. Tämä oli erään aikakauden päätös.

Olen iloinen. Henkisesti ja fyysisesti erittäin raskaan viikon jälkeen olen lomalla. Haimme Sampon kanssa tänään auton lentoasemalta ja lähdimme lepäämään. Emme päässeet kauaksi, sillä Fuengirolassa piipahtaessamme huomasimme, että ruoka on katettu pöytään ja sauna on lämpiämässä. Uima-altaan vesi raikastaa helteen uuvuttamia taivaltajia. Ehkä huomenna jatkamme kohti Portugalia.. Sampon kanssa ei hötkyillä.

Nyt on edessä ehkä vielä kaikkein jännitävin vaihe matkasta. Paluu kotiin on paljon jännittävämpi kuin saapuminen ulkomaille. Nos vemos pronto! 

Yo y Max en San Pedro

Törmättiin Lucasin kanssa erämaassa. Hassua.

Liikunnan didaktiikan harjoitusryhmä.