Kohteessa!

Pamahdin eilen aamusta Malagaan. Oikeastaan aika hassua olla nyt taalla. Ennen tanne tulemista olin muutaman paivan Stadissa sulattelemassa lahtoa. Jos Oulussa olin viikko sitten vahan haikeana, niin stadissa unohdin kokonaan, minne olin lahdossa. Sunnuntaiaamuna Joni kavi heittaan minut asemalle jo puoli viideksi ja Malagassa olin paikallista aikaa kymmenelta. Malagan lentoasemalle pollahdettyani totesin tilanteen, heitin rinkan selkaan ja lahdin ulos. Se jos mika mielta lammitti, kun ei ollu kylma. Ei tosin kovin kuumakaan, silla mittari naytti jotain 17 astetta. Ihan sopiva totutteluun.

Kentalle tultuani vaihdoin kielimoodin enkkuespanjaksi. Aloin heti kayttamaan oppimiani sanoja ja sain esimerkiksi tietaa bussiaseman sijainnin ja ostettua lipun sinne. Mahtavaa! En kyllakaan ymmartanyt mitaan lipunmyyjan sanoista, mutta onneksi ilmeet toimivat oikein ja kadet kavivat. Andalusiassa puhutaan kovin nopeasti ja kaytetaan kasia. Ensimmaiseksi istahdin alas ja nautin auringosta. Annoin auringon sulatella hieman outoa fiilistani. Mietin kaksi minuuttia, nousin bussiin ja nautin vapaudesta. Mikas minun tassa ollessani, ei ole kiire eika oikeastaan tarvi ressata mistaan maallisesta. Minullahan on kaikki mukanani selassa. Istuin bussiin ja joku oli ilmeisesti lukenut lehdesta, etta olen lopettanut karkkilakon. Tama mukava japanilainen neito tarjosi heti suklaata. Jutustelimme siina matkan aikana niita naita ja saavuimme Malagan bussiasemalle.Japanilainen neito ja hanen korealainen ystavansa jatkoivat matkaa Sevillaan. Toivotin naille idanmaan ihmeille hyvaa reissua. He myos toivottivat minulle pieni hymynkare huulilla hyvaa onnea. He varmaan epailivat, etta olen jokseenkin hukassa ilman mitaan. Painvastoin. Mielestani olin kohteessa!

Kappailin bussiasemalta johonkin suuntaan, en jaksanut avata uutta Lumiaani. Kavelin hetken johonkin suuntaan ja sitten joku tuli vastaan. Kysyin, missa olen? Han puhui minulle paljon ja viuhtoi kasilla. Niista ymmarsin, etta olin menossa vaaraan suuntaan. En kiirehtinyt. Nautin auringosta ja otin paikkaa haltuun. Katselin ihmisia ja ihmettelin kaupungin hiljaisuutta. Valilla kavi pikkuisen mielessa, onko mun pakko olla taalla 6 kuukautta.

Loysin hukkaan. Olin siis jossain, missa en kyennyt maarittamaan sijaintia. Mutta sillapa ei ollut mitaan valia. Enhan tiennyt mitaan koko kaupungista Etsin mahdollisesti jotain hostellia, koska minulla oli suhteellisen paljon kannettavaa selassa. Jostain syysta hostellit olivat todella huonosti mainostettuja. Pian minulla alkoi jaloissa painaa ja oli jo nalkakin. Kaivoin esiin upouuuden Lumiani. Loytyisiko tasta apua vasymykseeni? Olin lahtiessa kirjannut ylos muutaman reppureissaajien hostellin osoitteen ylos. Minulla ei kuitenkaan ole puhelimessa nettia, joten navigaattori ei loytanyt mitaan naista kohteista. Jatkoin kavelemista ja huomasin edessani turisti-infon. Kappailin sisalle ja pyysin apua. Nama osasivat nayttaa kartasta yhden reppureissaajiien hostellin sijainnin. Se oli jopa melko lahella ja sain kartankin mukaan. Loysin hostellin helposti ja heitin kamat sailoon.Menin kaupungille syomaan ja tutustumaan ymparistoon. Minulla oli aika pieni olo, mutta hyvaksyin sen.

Kaveltyani kadulla huomasin yhtakkia poikkeuksellisen suuren vakijoukon eraan hotellin edessa. Siella oli myos barcan bussi ja hoksasin heti, mita nama ihmiset taalla odottavat. Jain itsekin paikalle odottamaan. Odotin tunnin, pari, kohta oli jo kolmekin taynna. Ihmisia keraantyi koko ajan lisaa. Sain tietaa, etta FC Malaga pelasi illalla Barcaa vastaan laheiselle stadionilla. Tunnelma kiihtyi koko ajan ja lopulta kolmen tunnin odottamisen jalkeen Carles Pyuol johdatti jokkueensa ulos hotellista bussiin. Ihmiset villiintyivat taysin ja polkivat minut asfalttiin. Yritin samalla kuvata tapahtumaa, mutta siina oli kylla suuria vaikeuksia. Yritan joskus myohemmin laittaa tapahtuneesta videomateriaalia naille sivuille.

Illalla palasin kahdeksaksi hostelliin, koska hostellin pitaja Andrea oli luvannut tehda meille illallisen. Niin Andrea tekikin ja samalla tutustuin paremmin paikalle olleisiin vieraisiin. Vieraita oli Kanadasta, Ranskasta, Espanjasta, Norjasta ja vahan joka puolelta. Loppuillasta hoksasin, etta samassa poydassa oli syomassa myos yksi suomalainen tai  siis kuopiolainen. Hoksaamisestamme tuli aika hauskaa.   

Nukuin yon 7 toverin kanssa samassa huoneessa. Huone oli erittain siisti. Yolla oli valilla vahan vaikeuksia nukkua, kun ovi kavi niin tiheaan. Sain kuitenkin nukuttua melkein kellon ympari ja aamulla oli viela ilmainen aamiainenkin valmiina. Aurinko paistoi ja tunsin kotoutuvani.

Taman paivan olen ollut Fuengirolassa. Loysin suomikaupasta taskusanakirjan ja sain jatettya suuren osan tavaroistani eraalle Maijalle. Kappailin fuengirolassa, soin halpoja, mutta erittain maukkaita mandariineja, kavin espanjankielisella parturilla ja lopulta tulin tahan laheiseen hostelliin yoksi. Aamulla lahden yliopistolle ja yritan loytaa itselleni asuntoa. Hasta luego!

                                                            Katu hostelliin ei ollut lupaava.