sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Hola! Que tal?


Hola! Que tal? Espanja luistaa koko ajan paremmin. Nyt osaan jo nämä kaksi lausetta täydellisesti. Luulen, että se on kielikurssin ansioita. Sinetöin kielikurssin perjantaina, jolloin tein A1 tason kielikokeen. Se oli niin helppo, että minua oikein nauratti. Luulen, että jos numeroita jaetaan 4 – 10 saan luultavasti 10-. Miinus tulee siitä, että ehkä yhdessä kuuntelun kohdassa ruksasin väärin. Mutta luulen, että jos saisin tehdä kuuntelun uudestaan, osaisin vastata oikein. Niin se toimii arjessakin. Jos en ymmärrä, pyydän toistamaan. Jos et ymmärrä, yritän uudelleen.

Voin myös paljastaa toisen salaisuuden näiden kahden lauseen takaa. Kielikurssin lisäksi olen ahkerasti opiskellut espanjaa omatoimisesti. Olen ostanut kaksi vihkoa, punaisen ja vihreän. Punaisen vihkon joka toiselle sivulle eli aina oikeanpuolimmaiselle sivulle kirjoitan uusia sanoja allekkain. Niitä on nyt kertynyt useita satoja. Toki osan olen kirjoittanut kahteen tai kolmeenkin kertaan, sillä kirjoitan joka päivä ylös sanoja, jotka kaihersivat mieltäni päivän aikana. Käännän sanat myös englanniksi. Vasemmanpuoleiselle sivulle kirjoitan sanontoja ja kielioppia. Nyt olen taivuttanut verbejä preteritissä. Vihreä vihko on englannin kielen oppimista varten. Kirjoitan kaikki oppimani sanat vihkoon ylös. Lisäksi käännän ne vielä espanjaksi.  Toivon oppivani tässä myllyssä nopeasti kieltä. Toisaalta pitää olla myös nöyrä. Kielen oppiminen on kärsivällisten touhua.

Kävin tutustumassa tarkemmin myös Fuengirolan suomalaisten elämään. Pääsin yökylään ystäväperheen luokse. Ensimmäinen yö jossain muualla kuin omassa luukussani, tunsin olevani lomalla. Ruisleipää, lohikeittoa, suodatinkahvia ja monipuolisesti pöydän antimia. Puhuin suomea, leikin lasten kanssa, istuttiin iltaa suomalaisessa kahvipöydässä, heräsin auringon paisteeseen, söin ruisleipää aamupalalla. Ja: otin löylyt saunassa ja uitin Malagan tomut raikkaassa uima-altaassa. Tai oikeastaan se oli joku pojista, joka tönäisi minut hyiseen veteen... Jäähdyttelin terassilla ja katselin Sierra las Nievestä. Tuonnekin voisi kipaista. Elämä Fuengirolassa vaikuttaa onnelliselta. Myönnän, että sydämeeni on jäänyt pieni merkintä kaupungista Andalusian ytimessä.

Käytiin kävelemässä vuorilla suomalaisten ystävien kanssa.

Tänä viikonloppuna olen saanut puhua suomea yllin kyllin, sillä Jusku saapui Malagaan perjantaina. Lisää on tulossa, sillä huhujen mukaan Oulun pojat laskeutuvat Espanjaan maanantaina. Pojilla tuskin on sopeutumisvaikeuksia, sillä sääennusteen mukaan Malagassa sataa koko viikon.

Tämän viikon aktiviteetteina ovat olleet kuntopiirit, pari futista ja yksi vuorenvalloitus. Kova tuuli ja kielikurssi eivät ole antaneet mahdollisuutta biitsinpeluulle, vaikka olenkin tällä hetkellä onnellinen biitsiverkkosetin omistaja. Kuntopiirit tarkoittavat paluumatkaa kielikurssilta Malagaan. Minä ja kolme slovakkia olemme kulkeneet kouluun pyörällä ja paluumatkalla olemme pysähtyneet kuntoilemaan ulkokuntosalille. Vedämme leukoja, teemme dippejä ja jorisemme. Ihan kuten JOPOT muinoin vanhoina hyvinä aikoina.

Tällä kertaa Mijaksen valloitus onnistui oikein hyvin. Nousimme Juskun kanssa vuoren huipulle lähes suorinta reittiä välttääksemme polkuja. Poluissa ei sinällään ole mitään vikaa, mutta metsässä tutustuu paremmin paikalliseen luontoon. Totesimme, että se on Espanjassa kovin piikikästä ja mäet ovat jyrkkiä. Nouseminen vielä onnistuu jotenkuten, kun voi tarttua käsillä kasvustoon ja kiviin, mutta laskeminen on erittäin vaikeaa. Selvisimme kuitenkin ilman isompia ruhjeita. Nilkan nyrjäyttäminen oli enemmän kuin todennäköistä, mutta mielestäni olisi ollut sangen kiusallista kävellä vuorelta alas kipeällä jalalla. Niinpä totesin, että ei ole järkeä rikkoa jalkoja, mutta Jusku ei uskonut ja satutti hieman jalkaansa. Onneksi hän pystyi jatkamaan etenemistä ilman suurempia vaivoja.


Pari kuvaa Mijaksen rinteiltä




Nyt pitää ottaa varmaan heti kättelyyn lomaviikko, koska raskas kielikurssi on takana. Tällä viikolla olisi oikeaa koulua, mutta kunnioitan poikien olemassa oloa niin paljon, että uhraan oman etuni ja lintsaan koulusta heidän parhaakseen. Hasta luego!

1 kommentti:

  1. Kuulostaa hienolta. Nauti poikien seurasta ja suomen kielestä. Tsemppiä vesisateeseen!

    VastaaPoista