Un dia en Universidad de Malaga

Hola!

Heräsin, sillä tuuli  vinkui. Vedin paksun peittoni yhä eristävämmin ympärilleni ja ajattelin herätä myöhemmin uudestaan. Tuulen ulvonta ja kylmä huone antoivat siihen erityisen luvan. Ei ollut mihinkään kiire. Ja olihan sunnuntai. Lepopäivä.

Tunsin itseni vähän kipeäksi. Tunsin itseni todella laiskaksi. Olin mielissäni, että keli oli todella huono. Eipähän tarvitsisi vastata uteluihin mahdollisista biitsipeleistä. Suljin ikkunan ja laitoin lisää vaatetta. Kollarit ja huppari. Kohta vaihdoin kuitenkin siistimmät housut, sillä näin kämppikseni pukeutuneen niin arvokkaasti jo aamulla. Vaihdoin farkut jalkaani. Olihan pyhäpäivä. Kävin keittämässä kupillisen kuumaa kahvia ja täytin itselleni patongin. Änärissä oli kaikki vaikeuksien jälkeen hyvin. Minnesota pääsi kuin pääsikin pudotuspeleihin. Juha Sipiläkin vaikutti todella tolkulta Hjalliksen kanssa keskustellessa. Sainpa viimeiset postaalitkin valmiiksi. Kävin makaamaan ja laitoin rauhallista musiikkia. Kiva olla kipeänä!

Tunnistamaton numero soitti espanjan liittymääni. Olin todella lähellä olla vastaamatta, koska pelkäsin jonkun houkuttelevan minua johonkin, mihin en välttämättä todellisuudessa jaksaisi lähteä. Vastasin tovin pohdinnan jälkeen. Yllätykseksi se olikin eräs tuttu Fuengirolan päästä. Aikoivat tulla käymään Malagassa ja haluaisivat asiantuntemukseni käyttöön. Suostuin toviksi kaupunkioppaaksi.

Puolenkymmentä miestähän siellä oli vastassa. Kuulemma Turun seutuvilta olivat kotoisin, vaikka ei sitä puheesta olisi ihan heti hoksannut. Katsottiin siinä Malagan tunnetuimmat nähtävyyden ja parin tunnin kulttuurikatsauksen jälkeen tunsin olevani niin täynnä virtaa, että olisin hyvässä futiskunnossa. Kävinkin naputtamassa seinäsyöttöä eurooppalaisten, aasialaisten, afrikkalaisten ja venäläisten pelaajien kanssa. Niin venäläiset. Mitä heitä tunnen niin en osaa heitä paremmin sijoittaa maanosiin. Kovin venäläisiä ovat, sympaattisia sellaisia.

Malagan katedraali!

Sunnuntain futis El Palossa

Otra cosa. Oli keskiviikko. Puin sortsit ylleni ja pitkähiaisen paitani (on muuten se paita, minkä äiti osti joululahjaksi ja sanoi, että voit sitten pitää Malagassa sortsien kanssa). Lähdin hyvillä mielin kouluun, sillä tykkään valtavasti geometrian didaktiikan kurssista. Se on ainut kurssi, missä pystyn opiskelemaan täysipainoisesti ymmärtäen lähes kaiken olennaisen, mitä opettaja sanoo.

Opettaja muistuttaa ulkoapäin hyvin paljon Jerkkua, vaikka viiksissä olisikin vähän vahaamisen varaa. Hän on hyvin vanhanaikainen ja ensimmäisellä luennolla hän pyysi meitä kaikkia katsomaan istuimen niin, että kukaan ei istu viereisellä tuolilla. Tämä siksi, että tunnilla pitää olla työrauha. Sitten hän hymyili herttaisesti, varmaan itselleen. Myhäili tyytyväisesti ja hieroi viiksiään. Joku saattaisi pitää häntä itsekeskeisenä, mutta mielestäni hän on ihan huipputyyppi. Juttelen usein hänen kanssaan luentojen jälkeen, koska hän haluaa opettaa minulle espanjaa ja toiseksi hän haluaa opettaa minua käyttämään GeoGebra- ohjelmaa. Aina hän tivaa minulta, olenko muistanut tehdä harjoituksia GeoGebrassa. Vastaan, että pidän tärkeämpänä opiskella espanjaa. -Niinpä niin! Luultavasti pelaat biitsiä kaiket päivät Malaguetalla. Siihen olen kyllä joutunut vastaamaan myönteisesti.

Kahden teoriatunnin jälkeen on vielä yksi tunti käytännön harjoituksia, jolloin luentosali jaetaan kahtia. Toinen ryhmä menee ulos odottelemaan omaa vuoroaan. Keskiviikkona oli meidän vuoro odottaa. Menimme uusien kavereideni kanssa ulos nauttimaan auringosta ja syömään eväitä. Poimimme koristeappelsiinipuista hedelmiä.  Mietin, miksi me otamme niitä niin paljon. Pian kuulin läiskäyksiä ja koltiaisten naurua. Kuulosti todella hauskalta. Heittivät niin hyvin, että meidän piti ottaa jopa kivenheittokilpailu. Minä kun en tunnollisena kansalaisena suostunut heittämään appelsiineja koulun seinille. Jatkoimme matkaa Daniel-insinöörin (molemmat pojat ovat Danieleita) autolle, koska he halusivat perunoita.Tä? Joo, ehkä en ymmärtänyt oikein.  Kävelimme parkkipaikalle ja Daniel-insinööri nosti peräkontistaan la arma de patatan. Siis suomeksi peruna-aseen. Itsepä oli vielä valmistanut. Ase oli todella hieno ja tehokas. Videolla ampujana toimii Daniel-metsästäjä.

Abi ja Daniel-metsästäjä con la arma de patata.

Niin, tämä toinen Daniel todella metsästää. Hän on maalta ja lampaiden kanssa ikänsä peuhannut. Löysimme aika paljon yhteistä omista taustoistamme. Jopa saalistamme samoja eläimiä ja lintuja, mutta suurin ero tuli siinä, että hän saa riistaa, minä en. Kuvien perusteella hänen puheensa eivät jääneet pelkästään sanoiksi niin kuin joillakin ystävilläni Itä-Suomessa on tapana. :) Oli muuten jänistä ja sorsaa pinossa. Näytin muutama kuvan Suomen jahtimaista, eikä hän niitä moittinut. Espanjan karussa luonnossa kun ei ole paljon metsästettävää.

Nyt on muutama päivä hyytävän kylmää. Huomenna sataa ehkä vettä ja lämpötila laskee liki 15 asteeseen. Tiistai ei ole juuri sen parempi. Keskiviikkona onneksi kevät palaa Malagaan ja pääsen vähän pelailemaan. Keskiviikko on muuten vappu myös täällä. Nämä pari talvista päivää käytän nauttien hitaudesta ja espanjan opiskelusta. Ja on hyvä muistaa siellä Suomessakin, että kaikki lämpöasteet ovat vain plussaa. Eikö?